sunnuntai 13. lokakuuta 2013

2 months

Mä olen ollut täällä nyt kaksi kuukautta. Täällä on edelleenkin tosi lämmin, muttei enää sellasta kun ekaksi oli. On vähä niinkun Suomen kesää, näiden mukaan on viileää. Suomessa on jo ihan syksyn näköstä, me saadaan tänne kirjavat puut vasta jouluna.
  Tuossa ensimmäisessä kuvassa minä ja host-sisko, Desiree, ollaan ostamassa homecoming mekkoja. Meijän koulun homecoming dance peruttiin, koska kukaan ei oikeen ollut menossa, mutta mennään onneksi yhteen toiseen kouluun niin pääsen senkin kokemaan. Toisessa kuvassa ollaan koulussa homecoming päivänä ja meillä on mumit päälle. Se on perinne, että tytöt tekee tollaset ja pojilla pienemmät versiot, jotka laitetaan käteen. Toi mun on tosi pieni verrattuna joidenkin muitten, toi Desireenkin on maahan asti. Joillakin oli siihen kiinnitettyjä kaiken maailman lehmänkelloja ja jouluvaloja. Desireellä oli punainen paita ja kruunu, koska se on senior. Homecoming on siis jalkapallojuttu, joten illalla oli jalkapallopeli, jonka meidän koulu voitti woohoo! Kolmannessa kuvassa minä ja hienon paidan ostin hei ja viimeisessä pumpkin patch. Ostettiin yksi pieni kurpitsa.
  Eilen illalla oltiin yhden vaihtarin synttäreillä ja oli tosi mukavaa nähä taas muita vaihtareita ja jutella suomalaisen Emilian kanssa, Menee kyllä sekasin vaihtaa englannista suomeen, tulee puhuttua Emilialle englantia ja Desireelle suomea. Se on kyllä hassua miten me kaikki vaihtarit ollaan tultu ihan eri puolilta maailmaa ja silti tullaan toimeen. Mutta oli kivaa, syötiin ofc, pelailtiin ja puhuttiin.
  Eilen yönä mä näin tosi hassun unen. Mä olin mun huoneessa isällä ja se tuntui tosi aidolta. Mä oikeesti luulin, että mä olin tullu takaisin vaihdosta, mutta mä aloin panikoida, että ettenhä mä vielä ole voinut tulla takaisin ja siiten mä heräsin. Haha. Mä olen iloinen, että tulin ja osaan jo sanoa, että mulle tulee ikävä tänne.
  Tuntuu tosi hyvältä kutsua itseään vaihtariksi. Mä olen ylpeä siitä. Muistan kuinka lueskelin vaihtariblogeja kateellisena ennen kuin mä lähin, mutta nyt mä olen vaihtari ja mä nautin joka hetkestä. Mulla on pieniä koti-ikävän hetkiä, mutta nyt ne on pelkästään sellaisia hyviä muistutuksia siitä mikä ihana koti mua odottaa 8 kuukauden päästä. Mä en halua kotiin nytten niiden takia.
   Vaihtaritilaisuuksissa ennen kun tulin tänne, varoiteltiin kulttuurishokista, mutta mä en ole saanut sellaista. Joskus pienet asiat ärsyttää, kuten se, että pitää aina kysyä voiko lähtee johonkin ja aina ei välttämättä pääse tai pitää siivota, että pääsee. Kun olen tottunut siihen, että voin vaan huikkasta, että meen julialle heippa. Meille sanottiin myöskin, että pitäisi olla juttelematta sun kavereille ja perheelle ja suurinpiirtein unohtaa ne, ettei tule koti-ikävää. Ehkä se on henkilökohtaista, mutta mua ainakaan ei haittaa yhtään, että juttelen mun kavereille tosi usein. Se on paljon parempi sillain.

En ole vielä lihonnut, vaikka nachoja ja juustoa on tultu syötyä aika kiitettävästi. Noh, kyllä mäkin ne vaihtarikielot vielä saan kun Desiree saa ajokortin ja voidaan ajaa starbucksiin aamupalalle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti